Jos ei näytä tunteitaan ei voi odottaa, että ihmiset reagoivat sinuun haluamallasi tavalla. Tuo on totta.., mutta mitä jos kuitenkin odotan sitä?
Esimerkki 1. On tiistai päivä. Oon tehnyt 10h työpäivän, tulen kotiin, lähden lenkille, riitelen rajusti exäni kanssa (matosta?!), tulen kotiin, exäni soittaa, riidellään, menen suihkuun ja aloitan keskustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa. Kaipaan huomiota paljon. Käyn ylikierroksilla, oon jankkaava ja "käyttäydyn kun kakara". Haluan aitoa huomiota, haluan että multa kysytään mitä mulle kuuluu, miltä musta tuntuu, onko kaikki okei? Ja niin, televisiosta tulee jalkapalloa. "Koska viimeks oon kattonu jalkapalloa?", "Mene nyt siitä jankkaamasta!", "Oot kyllä ärsyttävä!". Miks ei se nää ettei mun oo hyvä olla? Oon kuullut monta tuntia pelkkiä solvauksia tänään, eka töissä 8h ja sit viel exältä. 
Ja illalla, ihminen, joka on ollut mulle tuki ja turva, johon oon tukeutunut täysin. Ei ymmärrä mun tarpeita sen vertaa, että kysyis yhden kysymyksen. Pitäis musta kiinni, halais. 
Onko se todella niin, että pitää pyytää jos tahtoo jotain? 
Mä en oo ihminen, joka pyytää asioita, omaksi hyväkseen. Eikä siihen oikein voi opetellakkaan. Oon yrittäny, mut tuntuu hölmöltä. Mä olen kaikissa suhteissa se, joka ottaa huomioon toisen tarpeet. Ei muut. Raivostuttavaa, ikävää, masentavaa, mutta totta.
BuuBuuBuu!

-WIUH