Taannoin Kepe-valmennuksessa (Kehitysvammaisen perhehoitaja) minulta kysyttiin mikä on tehnyt sinun kodistasi turvallisen. Rupesin miettimään asiaa ja totesin, että en ole juurikaan ehtinyt edes kotona tuntemaan oloani turvalliseksi. Lapsuudenkodissani kyllä, välillä. Aika-ajoin. Välillä isäni pahoinpiteli minua, välillä taas olimme yhtä isoa onnellista perhettä. 
Lapsuudenkodistani muutin silloisen poikaystäväni luokse, juurikin pakoon sitä pahaa oloa, joka johtui huonoista väleistä vanhempieni kanssa. Muutaman vuoden olin asunnossa, jossa en ikinä tiennyt kuka ovesta tulee sisään. Minulla ei ollut minkäänlaista päätäntävaltaa. Ihmisiä tuli ja meni, enimmäkseen meni. Olin todella paljon yksin ja sitten ilmaantui uusi pelko. Olen kertonut kuinka ensimmäinen poikaystäväni teki yliannostuksella itsemurhan, joka johtui hänen huumeveloistaan. Velathan siirtyi sit "luonnollisesti" hänen lähimmälle ihmiselle, minulle. Kaikkihan voi nyt käyttää järkeään ja miettiä, onko 14-vuotiaalla tytöllä mahdollisuutta kerätä 3kk 14000e? Ei, ei ollut. Jouduin siis kotonani pelkäämään, koska velanperijät saapuvat. He kävivät kerran, sen jälkeen en enään ikinä ollut asunnossa yksin. 
Koti, jonka pitäis olla turvallinen. Se ei tuolloin ollut sitä minulle. 
Muutettiin erilleen poikaystäväni kanssa, muutin asumaan yksin. Pelkäsin siellä niin, että jouduin muuttamaan porukoille takaisin.. Siellä oloni rupesi oleen luottavaisempi, joka tyssäsi siihen, että lähdin ovet paukkuen Jayn luokse. Ja kuten tiedätte, olen asunut nyt täällä puolisen vuotta. Viimeisen kahden viikon aikana tää on tuntunut kodilta. Velkojat ei tiedä mittä asun, saan olla rauhassa. Ei tarvitse pelätä parvekkeella oloa, roskisten viemistä, töihin lähtöä/töistä tuloa. Saan vain olla.
On ollut ailahtelevaista, mutta yksi joka on pysynyt niin eräs ystäväni. Heillä on aina ollut minulle ovi avoinna ja se on paikka, jonne voin mennä milloin vain ja aina otetaan lämpimin sylein vastaan. Jokaisella pitäisi olla oma turvapaikkansa, oli se sitten koti tai ei. 

Miksi te koette olevanne turvassa kotona? Miksi ette? Mikä on teidän turvapaikkanne?

Mä toivottelen nyt oikein hyvät yöunet teille ja painan pääni tyynyyn. Vielä yksi työpäivä ja sit viikonloppu, koittakaa jaksaa! 

xoxoxo
-WYiH